Musta Aukko?

Jokainen on varmasti miettinyt että mihin kaikki kotona kadotetut tavarat joutuvat. Parittomat sukat, kadonneet avaimet, rahat... Mutta että ihan vaatteetkin. Kyllä. Itselläni tuli taas deja vu kun kävelin kaupungilla ja näin eräällä naisella lohenvärisen paidan pilkottavan takin alta. Kävin miettimään miksi väri on niin tuttu ja hetken mietinnän jalkeen tajusin itse omistavani samanlaisen paidan, tai itseasiassa topin. Mutta missä se toppi mahtaa olla? Alkoi armoton miettiminen ja kartoittaminen; missä olin viimeksi topin nähnyt, missä olen sitä viimeksi pitänyt... Mutta mikään ei tuottanut tulosta. Ehdin käydä jo poikaystävän vanhempien luona penkomassa, omien vanhempien luona etsimässä, mutta ei, toppi on tyystin kadonnut. Ei sen puoleen toppi olikin ostettu joskus vuosia sitten, mutta sen käyttöikä ehti laskelmieni mukaan olla vaivaiset 3kk, jonka jälkeen se on nähty viimeksi (ainakin luultavasti) etelä-Italiassa, anyone? Harmittaa maan vietävästi vaikken ole toppia yli kahteen vuoteen nähnyt, mutta kun sain sen mieleeni (ja varmistin parista lomakuvasta että tosiaan olen topin omistanut) niin harmitus oli suuri. Anyhow, juttu toi mieleeni pari muuta "katoamistemppua" ja julistankin nämä seuraavat vaatteet etsintäkuulutukseen:

1. Adidaksen (aidot! sehän oli tärkeintä) oranssiviiruiset nappiverkkarit. Nähty viimeksi joskus 90-luvun lopulla jossain itäblokin maista jonne ne rannalle jäivät kirjaimellisesti ruikuttamaan. Itku pääsi kun hotellille päästiin ja verkkareita ei näkynyt missään. Jos joku miettii miten olen lähtenyt ilman housuja, niin ei siinä auringonpaisteessa mitään housuja tarkistella mukaan. Helpotus oli suuri kun äiti lupautui ostamaan uudet Suomeen päästyämme City Marketista, mutta no can do samantien ne olivat out of fashion... Suretti.

2. JC.stä ostettu harmaa aivan ihana neule ja olisikohan vuosi 2005. Katosi myös samaisella Italian matkalla kuin toppikin ja jäi hotellihuoneeseen. Jätin yhteystietojani vaikka kelle matkajärjestön edustajalle mutta neuleesta ei kuulunut mitään. Mutta taas, mitä tein. Soitin kaverille Suomeen tultuamme, joka poikkesi JC.n kautta matkalla meille (silloisessa kotikaupungissani ei ollut/ole JC.tä) ja hän pelastajana toi uuden neuleen minulle. Jälkikäteen ajateltuna tyhmä idea, koska neuleelle kävi hieman hassusti heti parin päivän päästä.

3. Etsintäkuulutan myös satunnaiset paidat, vyöt, farkut jne. jotka matkaavat ehkä yhä jossain atlantin yllä (tai alla)... Paketti on tosiaan ollut matkalla jo vuosia ja sisältää myös mm. tärkeimmät lapsuuskuvani!